Viime paivat ovat kuluneet nopeaa eika laivalla ole kovin edullista kayttaa nettia, ni en ole paivitellyt palstaa.
Paivat Panamassa kuluivat shoppaillen ja pian tulikin aika siirtya risteilylle. Laiva on iso, vaikkakin on varustamon pienimpia. Laivalla hintaan kuuluu melkeimpa kaikki mahdollinen. Ruokaa on kaytannossa ympari vuorokauden tarjolla jossain ravintolassa, vaikka nalka on kadonnut taalla helteessa.
Taalla eletaan nyt torstai-iltaa, meilla on siis risteiyn viides paiva menossa. Sunnuntai aamuna saavumme takaisin Panamaan ja siirrymme rantalomakohteeseen.
Maanantaina pysahdyimme paivan Kolumbian Cartagenassa, aikoinaan merirosvojen suosimassa ryostokohteessa. Siella kavimme retken kanootilla Mangrovepuiden katveessa. Oli ihan hienoa ja nahtiin jarkyttavan kokosia hamahakkeja. Toisena paivana vuorossa oli Kolumbian Santa Marta. Siella tutustuimme kaupunkiin omatoimisesti.
Kolumbian kohteet vaikuttivat aika koyhilta ja keskustojen ulkopuolella levittaityivat slummit. Kolumbia on edelleen maailman suurimpia kokaiinin tuottajia ja hyvin korruptoitunut maa.
Eilisen paivan vietimme Karibian ABC-paratiisisaariin (Aruba,Bonaire,Curacao) kuuluvalla Aruballa. Saari oli uskomaton! Kirkasta turkoosia vetta, alyttoman valkoista ja hienoa hiekkaa eika vesikaan ollut kylmaa. Kavelimme rantaa pitkin koko paivan, valilla pysahtyen uimaan tai tutkimaan luontoa. Loysimme mm. rapuja, simpukoita, gekkoja, iguaaneja (vai leguaaneja??). Taydellinen paiva.
Tanaan olemme olleet Curacaon varikkaalla saarella. Nama ovat Hollannin alaisia saaria, joten arkitehtuuri on sielta tuttua. Kapeita, korkeita ja pastellinvarisia taloja. Kavimme lasipohja-vene retkella ja naimme koralleja ja joitain tropiikin kaloja. Loppupaivan vietimme rannalla.\
Huomenna kohteena on Bonaire, siella kaymme ainakin snorklaamassa ja rannalla. Vesi on niin uskomattoman ihanaa! Kirkasta ja sopivan viileaa, eika mielestani edes niin suolaista kuin Valimerella, mutta voin olla vaarassa.
Nettiaikani kay vahiin, joten hyvaa yota ja paivittelen uudelleen viimeistaan Panamasta sitten sunnuntaina tai maanantaina, jos siella on netti.
Elikkäs huomenia!! En tiiä vaikuttiko jet lag, vai outo ympäristo, mutta vähän puolella silmällä tuli nukuttua viime yo. Puitteissa ei mitään vikaa ole, ihana sänky ja kunnon ilmastointi! Mutta kadulla pidettiin yollä vissiin formulakisat metelistä päätellen. Pommittivat autoilla ja moottoripyorillä tyhjillä kaduilla. Liikennekulttuuri täällä eroaa aika moisesti Suomesta, että äkkiä pääsee hengestä jos haluaa. Varmaan tieten Välimeren maissa on jokseenkin samanlaista tuo kaahaus. Eikä täällä hirveesti ulkopuolisen silmään mitään sääntojä noudateta, mutta pysähtyy ne sentään punasiin. Autokanta täällä pääkaupungissa ainaki on paljon uudempi ku Suomessa, hirveesti hienoja uusia autoja. Kaikissa vaan tahtoo olla jokunen kolhu. Siksi autot varmaan uusia onki, ku ei näillä monta vuotta autot ehjänä pysy. Sit siellä liikenteen seassa poukkoilee vielä ns. Red Devils eli vanhat pikkubussit. Ne on vanhoja amerikan koulubusseja, jotka ne ite tuunannu kirkkaan värisiksi. Yhdellä dollarilla pääset kaupungin laidalta toiselle, mutta kyyti on sitte sen mukaista!! Ja näin perjantaisin ku ihmisillä tyoviikko täälläki loppuu, ni bileet alkaa jo näissä busseissa. Reggae raikaa ja porukka bailaa!!
Tulin suoraan aamiaiselta pyorähtään päivitteleen kuulumisia ja voin kertoa, että menin sekasin tuolla aamiaisella!! Mää NIIN lihon täällä 20kg: suikalelihaa, maissikakkuja, valmiita voileipiä, itse tehtyjä salsoja (mm.cuacamole), pannukakkuja, vohveleita, tuoreita hedelmiä anaksesta papaijaan.. Siihen vielä perus murot, pekonit, kaiken maailman kananmunat.. Meinas jo alkaa hävettään, ku kannoin hurmoksessa itselle ruokaa poytään, ympärillä liikemiehet kun joivat vain kahvin ja ehkä oheen jotain lisukkeita. Mutta onneksi pian tulivat muutkin suomalaiset ja pelastivat tukalasta tilanteesta lastaamalla lautaset kukkuralleen =D
Päivän suunnitelmana ois lähtä shoppaileen. Täällä on kolme suurta kauppakeskusta. Lisäksi pääkatu Via Espana on pullollaan liikkeitä, mutta varmaan noissa kauppakeskuksissa on yhdelle päivälle jo tarpeeksi 
Herätys kello 03:45, pikasuihku ja sitten päräytimme taksilla H-V:n lentokentälle. Kuski oli puhelias. Me ei. Johtuen lähinnä kellonajasta.. Aikaa meillä oli juuri soppelisti kentällä aamupalaan ja pikkuostoksiin ennen kuin siirryimme koneeseen lomalennolle Finnair AY 1981. “Cabin crew, take your positions.”
Lentohan oli pitkä, mutta ei niin tuskainen kuin olin odottanut, lukuunottamatta korvakipua Kanadan laskun aikaan. Kotiinpaluu voi sitten olla pitkästyttävämpi, mutta siihenhän on vielä aikaa. Lento oli, kuten odotettua, täynnä eläkeläisiä. Muutamista jopa mietimme, että kuka ihme ne on päästäny yksin liikenteeseen. Yksiki yksinäinen pappa oli musertua laukkunsa painon alle joka kerran, ku nosti sitä alas hyllyltä. Ikää varmasti yli 80, mutta laukku näytti siltä, ettei oltu ekaa kertaa ulkomailla. Muutaman drinkin jälkeen (joita ne eläkeläiset by the way joi enemmän ku me) alko hurtti huumoriki lentään. Siis niillä, ei missään nimessä tietenkään meillä!! 
Oli sinne sekaan eksyny jokunen lapsiperhekki. Kun sitten viimein pääsimme ulos lentokentältä, kuumuus ja kosteus kyllä yllätti, positiivisesti!!
Päivä meniki sitten pitkälti siinä. Neljältä paikallista aikaa olimme täällä. Puoli kuus meillä oli infotilaisuus, mistä MELKEIN myohästyimme, ku meinattiin eksyä ja aikaa kulu sitten tinkaamiseen siitä kumman reitti on oikea. No, mínä tietystikki olin oikeassa, vaikka enhän minä ruukaa tehä tämmosistä isoa numeroa.. Sitten kävimme syomässä viereisessä kauppakeskuksessa. Tarjolla oli pikaruokaa mäkkäristä subwayhin ja KFC:n. Valitsimme kuitenkin riskillä pikapihviruokalan. Täällähän siis ei juuri missään osata englantia, vaan paikalliset sonkkäävät espanjaa, ja lujaa. Saimme tilattua pihvit ja oli muuten hyvää!! Makso yhteensä 18dollaria (mikä on kai paikallisen perushintatason mukaan keskivertoa hiukan enemmän), mutta en muista saaneeni noin hyviä pihvejä Suomessa.
Hotelimme on UPEA!! Viime marraskuussa valmistunut viiden tähden hotelli. Kaikki toimii (vessaki melkein) kuin ajatus. Sisustus on tosi moderni ja värikäs. Hotelli sijaitsee business- ja banking alueella, todella fiksu ympäristo siis, vaikkakin täällä rakennetaan hirveesti. Vieressäki yks raksatyomaa. Pilvenpiirtäjiä tää keskusta on täynnä, ne jostain syystä mieltyny niihin. Harmillisesti kuvaa pilaa kesken jääneet rakennukset, roskat ja tämmonen yleinen huono haju. Johtuu varmaan osaksi paikallisten roskaamiskulttuurista, mutta myos siitä, että koska olemme käytännossä keskellä sademetsää, kosteus on korkea. Täällä siis leijuu semmonen hometta muistuttava haju joka puolella, mutta siihen alkaa jo tottuun. Harmittelin vaan, ku partylitet jäi kotiin..
Kuvia oisin mieluusti teille jo laittanu, mutta ainakaan toistaiseksi se ei onnistu. Mutta Ville häipy jo edeltä iltadrinkeille allasbaarille ni painelen perään!!
Matkan ensimmäinen etappi on takana ja saavuimme iltapäivälennolla Helsinkiin muutamia tunteja sitten. Laukut jätimme jo kentällä check-inniin, saa sitten nähä mihin ne päätyy..
Iltaa ollaan vietetty siskon perheen hoivissa hyvin syöden (katkarapupastaa ja mustikkapannukakkuja=P) ja lasten kans leikkien.
Jännitys alkaa olemaan jo aika huipussa, vielä pitäis yö jotenki sinnitellä. Aamulla seiskan aikaan suihkumoottorit käynnistyy ja noin 12tunnin lento kohti Panamaa starttaa. Suunnilleen lennon puolessa välissä pysähdytään Kanadan Halifaxissa tunnin paussi ennen jatkoa Väli-Amerikkaan.
Pyrin päivittämään blogia mahdollisimman usein, mahdollisuuksien mukaan. Kello on Panamassa 7 tuntia jäljessä, että uteliaimmat pääsevät vasta seuraavana päivänä lukemaan edellisen päivän tapahtumat. Tarkoitus ois lisäillä tänne myös kuvia, mutta en tiedä miten se käytännössä siellä onnistuu.
Tämä reissu saletisti natsaa, sillä lomalainen on aina kohtessa!
